Ajattelun taidot?
Riikka Saarela, 6 lk vastuuopettaja, aineenopettaja MA, KE ja MU
Yritetäänpä selvittää ja kurkistetaan itse opetussuunnitelmaan ja ajattelun taitoihin:
Opetussuunnitelman 2016 mukaan koulutyöskentelyn lähtökohtana ovat oppilaiden omat kokemukset, havainnot ja kysymykset. Ihmettelylle, oivaltamiselle, uuden löytämiselle ja keksimiselle, mielikuvitukselle sekä oppimisen ilolle on tilaa.
Ajattelun taitoja harjoitellaan ongelmanratkaisu- ja päättelytehtävien avulla. Oppilaita rohkaistaan käyttämään kuvittelukykyään luoviin ratkaisuihin ja olemassa olevien rajojen ylittämiseen.
Oppilaita kannustetaan luottamaan itseensä ja näkemyksiinsä, perustelemaan ajatuksiaan ja soveltamaan koulun ulkopuolella opittuja taitoja koulutyössä. On tärkeää oppia kuuntelemaan itseä ja toisia, näkemään asioita toisten silmin sekä löytämään vaihtoehtoja ja luovia ratkaisuja.
Erityisesti nostan esille ajatusten perustelemisen ja koulun ulkopuolella opittujen taitojen soveltamisen koulutyössä, sillä tiedän, että täällä maaseudulla, Yli-Iissä lapset osallistuvat koulun ulkopuolella erilaisiin kodin askareisiin, kaikenlaiseen tekemiseen halkojen hakkaamisesta, majojen rakentelusta mopojen ja muiden moottorivehkeiden rassaamiseen. Täällä lapset osallistuvat kaikenlaiseen käytännön työhön paljon enemmän kuin lapset, jotka asuvat kaupungeissa kerrostaloissa. Miten näitä käytännön taitoja voitaisiin sitten hyödyntää täällä koulussa paremmin ja enemmän?
Otan tähän esimerkin ajattelusta koulussa: 6-luokkalaisten FYKESSÄ ja 7 lk: kemiassa käsitellään erilaisia erotusmenetelmiä eli sitä, miten saamme erotettua aineita toisistaan. Kaikki me olemme joskus leikkineet hiekkalaatikolla ja erotelleet sihdin avulla hienojakoisen hiekan ja isommat kivet toisistaan: hienojakoinen hiekka menee sihdistä läpi, ja isommat kivet jäävät sihtiin. Tiedämme siis jo kokemuksesta, että seulominen on yksi erotusmenetelmä. Kokeessa, jossa oppilailla sai olla oppikirja esillä, pyysin oppilaita selittämään, miten erotetaan toisistaan hienojakoinen hiekka ja ruokasuola. Eli jos astiassa on sekoitettuna hienojakoista hiekkaa ja suolaa, niin miten nämä aineet erotetaan toisistaan. Liian monessa koepaperissa luki vastauksena seulominen. Sen kummemmin ajattelematta oli kirjasta etsitty erotusmenetelmä seulominen ja kirjoitettu koepaperiin!
Seuraavalla tunnilla esitin kysymyksen, mitä tapahtuu, jos laitamme sihdin läpi hienojakoisen hiekan ja suolan seoksen. Jokainen luokassa osasi kertoa, mitä tapahtuu: sekä hiekka että suola menevät sihdistä läpi, tietenkin! NO NII-IN, miksi se seulominen luki niin monessa koepaperissa. Kyselin oppilailta, miten ajattelu oli noin niinku omasta mielestä sujunut. Oliko asiaa oikeasti pohdittu ja ajateltu? Mitä tapahtui asioiden yhdistelylle ja ajatustyölle? Oppikirjan teksti sai unohtamaan tyystin oman ajattelun, ja ikään kuin omaan kokemukseen pohjautuva tieto ei olisikaan arvokasta. Oppilaat eivät luottaneet itseensä ja näkemyksiinsä. Miksi niin usein aivot laitetaan niin sanotusti narikkaan, kun astutaan koulun ovista sisään. ”Täällä opiskellaan nyt näitä kouluaineita ja kouluasioita, joilla ei ole mitään tekemistä oikean käytännön elämän kanssa.”
Toivon, että uuden opetussuunnitelman myötä oppisimme entistä enemmän hyödyntämään ja yhdistelemään myös koulun ulkopuolella opittuja tietoja ja taitoja ja pitämään ajattelun ja omiin kokemuksiin pohjautuvan tiedon mukanamme ja sovellettavana myös täällä koulussa!
Yhdessä luokan kanssa pohtimalla löysimme toki sen erotusmenetelmän, jolla suola ja hiekka saadaan erotetuksi toisistaan.
Oppiminen ja oppimaan oppiminen
Opetussuunnitelman 2016 mukaan oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa toisten oppilaiden, opettajien, ohjaajien ja muiden aikuisten sekä eri yhteisöjen ja oppimisympäristöjen kanssa.Oppiminen on sekä yksin että yhdessä tekemistä.
Oppilas osallistuu oman opiskelunsa, yhteisen koulutyön ja oppimisympäristön suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Hän asettaa tavoitteita itselleen ja edistää oppimistaan. Hän valitsee erilaisia työtapoja ja etenee yksilöllisesti.
Oppilas ennakoi oppimisen eri vaiheita ja työskentelyn mahdollisia vaikeuksia ja vaaratilanteita. Hän kokeilee erilaisia vaihtoehtoja. Hän ohjaa omaa oppimistaan. Hän kohtaa myös epäonnistumisia ja pettymyksiä ja iloitsee onnistumisistaan.
Oppimaan oppimisen taitoja vahvistetaan kaikissa opiskelutilanteissa. Oppilaita ohjataan tunnistamaan itselle luontevimmat tavat oppia ja kiinnittämään huomiota omiin opiskelutapoihin. Työn suunnittelua, tavoitteiden asettamista sekä työskentelyn ja edistymisen arviointia harjoitellaan
TÄRKEINTÄ ON, että oppilas tiedostaa oman tapansa oppia. Hän hyödyntää opiskelussa vahvuuksiaan ja itseään kiinnostavia sisältöjä, teknologisia ja muita apuvälineitä. Hän tutkii itse kokemuksiaan, oppimistaan ja tunteitaan. Hän arvioi edistymistään, työhön tarvittavaa aikaa, työskentelyn onnistumista ja siihen vaikuttaneita tekijöitä.
Mitä opettaja sitten tekee?
Opettaja auttaa oppilaita onnistumaan koulutyössään. Hän auttaa oppilaita tunnistamaan heidän onnistumisiaan ja vahvuuksiaan. Hän laajentaa oppilaiden kiinnostuksen kohteita. Hän innostaa, rohkaisee, kannustaa ja tukee.
Oppilaan on hyvä yhdessä vanhempien ja opettajan kanssa pysähdyä aina välillä miettimään omia vahvuuksiasi eli niitä asioita, joissa olet hyvä. Siitä on sitten hyvä lähteä pohtimaan, miten sinä niitä vahvuuksiasi voisit käyttää hyväksi oppimisessasi
.
Toivotan lopuksi teille kaikille oikein mukavaa päivää, oppimisen iloa ja onnistumisen kokemuksia :)
p.s. Miten se suola ja hienojakoinen hiekka sitten saadaan erotettua toisistaan. Pohtiikaapa yhdessä tätä, ja käykää tarkistamassa vastauksenne joltakin kutosluokkalaiselta, he nimittäin tietävät oikean menetelmän.
